Tulevaisuuden tavoitteita: luonnon hyvinvointivaikutukset kaikkien oikeus

Piikkiön Kavalton tilan mäntymetsiköt kylpivät alkukesän vehreydessä, kun nelisenkymmentä luontolähtöisistä palveluista kiinnostunutta kokoontui sinne keskustelemaan, miten psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia edistävät luontolähtöiset palvelut saataisiin tulevaisuudessa laajemmin käyttöön.

Tässä blogissa valotetaan tilaisuuden asiantuntijapaneelissa esille nousseita teemoja, kuten osallisuutta, asiakasryhmiä, julkisen sektorin tarjontaa ja toimintamalleja sekä työhyvinvointia luontolähtöisten palveluiden kontekstissa. Paneelikeskustelu on kokoinaisuudessaan katseltavissa tallenteena. Sinulla on myös mahdollisuus jättää teemoihin liittyen kommentteja avoimeen Padletiin.

Luontolähtöiset palvelut lisäävät osallisuutta

Luonto on suomalaisten suosituin liikuntaympäristö. Väestön ikääntymisen, hyvinvointierojen kasvun, kaupungistumisen sekä maahanmuuton myötä osalle kansalaisista luontoympäristön saavuttaminen on haastavaa tai luontosuhde on heikko. Luontoympäristöjen sekä luontolähtöisten menetelmien osallisuutta vahvistavaa merkitystä korostettiin erityisesti heikoimmassa asemassa olevien osalta. Tämä kohderyhmä tulisi nähdä myös toimijoina, joilla on mahdollisuus vaikuttaa heille suunnattujen palveluiden suunnitteluun.

Keskustelussa kiinnitettiin huomiota myös kaupunkisuunnittelun merkitykseen. Suunnittelussa tulisi varmistaa, että asuinalueiden lähistöllä on mahdollisuus elpymiseen, virkistäytymiseen ja yhdessäoloon luonnossa. Tutkija, eko- ja ympäristöpsykologi, Kirsi Salonen kiteytti osuvasti, että luonnon tulisi olla rollaattorillakin saavutettavissa eli noin parin sadan metrin säteellä kodista. Erityisesti painotettiin, että hoitokotien ja sairaaloiden pihoilla säilytettäisiin luontoa, sillä pienelläkin luontoaltistuksella on positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin.

Päättäjille tarvitaan lisätietoa luontolähtöisistä menetelmistä

Green Care -tarjonnan eli tavoitteellisten hyvinvointia tukevien palveluiden luominen lähti aikanaan yksityisistä palveluntuottajista. Pikkuhiljaa myös julkisella sektorilla on alettu hyödyntää luontoympäristöjä esimerkiksi päiväkotilapsien tai hoivakotiasukkaiden kanssa. Salonen totesi, että siirtymä aiemmista toimintamalleista käyttämään myös luontoympäristöjä vaatii usein muutosta käsityksissä ja uskomuksissa. Aiemmissa tutkimuksissa on tullut ilmi, että esimerkiksi asiakastyö ulkona on saatettu kieltää viittaamalla virheellisesti salassapitovelvollisuuden haasteisiin.

Erikoispuheterapeutti ja yliopisto-opettaja Marjaana Raukola-Lindblom nosti esille tarpeen viestiä tutkimustietoa luontolähtöisistä menetelmistä ja
niiden hyvinvointivaikutuksista päättäjille eri tasoilla. Hän osallistuu eduskunnan eläinavusteisen työryhmän
toimintaan, jonka tarkoitus on vakiinnuttaa eläinavusteisia työmuotoja osaksi sote-palveluita sekä kasvatus- ja opetustointa.

Kuntien ja hyvinvointialueiden päättäjät, johtavat viranhaltijat sekä lisäksi muun muassa lääkärit mainittiin avainryhminä, joille pitäisi saada tutkimukseen nojaavaa tietoa luontolähtöisten
menetelmien hyödyistä. Myös korkeakoulujen ja hyvinvointialueiden yhteistyötä tutkimus- ja kehityshankkeissa
painotettiin uusien toimintamallien innovoinnissa.

Hyvinvointia ja terveyttä edistävien toimintamallien arvioinnilla tunnettuutta

Paneelissa pohdittiin myös keinoja saada luontolähtöisiä palveluja julkisen sektorin tarjontaan. Sokra osahankkeen tutkija Liisa Kytölä mainitsi, että Innokylän sivuilla on eri hankkeissa työstettyjä, arvioituja luontolähtöisten menetelmien toimintamalleja, jotka ovat vapaasti hyödynnettävissä. Varpu Wiensin vetämässä Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke Sokrassa on työstetty luonto ja osallisuus -aiheista toimintamallia, joka on tällä hetkellä arviointiprosessissa. Toimintamalliin sisältyy kuvauksia useista erilaisista, eri toimintaympäristöissä ja eri menetelmillä, toteutettavista luontolähtöisistä palveluista ja toimintatavoista, jotka lisäävät ihmisten hyvinvoinnin ja osallisuuden kokemuksia. Toimintamallissa on lisäksi arvioitu siinä kuvatun toiminnan tuloksia ja vaikutuksia.

Tausta-ajatuksena tällaisten hyvinvointia ja terveyttä edistävien, ns. HYTE-toimintamallien arviointikäytännössä on, että ihmisten hyvinvointia ja terveyttä ei edistetä vain sosiaali- ja terveyspalveluilla, vaan hyviä toimintamalleja löytyy muiltakin osaamisalueilta. Kyse onkin terveyden edistämisen laajemmasta ymmärryksestä. Pyrkimyksenä on löytää vertaisarvioinnilla hyvinvointiin positiivisesti vaikuttavia toimintamalleja ja levittää niitä käytäntöön.

Luontolähtöisten palveluiden keskeiset asiakasryhmät

Luontolähtöisten palveluiden kirjo on suuri. Palveluntarjoajat kehittävät tarjontaa taustanaan esimerkiksi sote-, kasvatus-, opetus-, matkailu- tai luontoalan koulutus. Tutkija Anja Yli-Viikari Luonnonvarakeskuksesta nosti esille kolme isoa asiakasryhmää tulevaisuudessa:

• lasten ja nuorten terveyden edistäminen monin tavoin, esimerkiksi lasten psyykkisen hyvinvoinnin vahvistamiseksi
• terapia-asiakkaiden kokonaisvaltainen tukeminen luontolähtöisillä, kehollisilla menetelmillä tapauksissa, joissa keskusteluterapia ei tuo toivottuja tuloksia
• perheiden kokonaisvaltainen psykososiaalinen tukeminen luontoympäristöjä hyödyntäen.

Useissa puheenvuoroissa tuotiin esille huoli monien nykylasten ja -nuorten vähäisistä luontokontakteista. Esille nousi muun muassa Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön vuosi sitten antama politiikkasuositus, jonka mukaan lapsille tulee turvata mahdollisuus vahvistaa luontosuhdettaan. Käytännössä esimerkiksi Opetushallitus, hyvinvointialueet ja kunnat voivat tukea vaikkapa luonnossa liikkumisen lisäämistä varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa.

Luontoympäristöt tukevat työhyvinvointia ja työssä suoriutumista

Suomessa monien työpaikkojen läheisyydestä löytyy luontoa. Perinteisesti on ajateltu, että luonto kuuluu vapaa-aikaan. Yli-Viikari painotti, että muun muassa digitaalisuus ja etätyö ovat muuttaneet monien työskentelyä ja siksi työhyvinvoinninkin osalta on uudelleenajattelun aika. Työntekijöiden pitää enenevissä määrin itse kyetä säätelemään kuormitustaan, tauottamaan työtään, etsimään sosiaalisia suhteita ja ylipäänsä pohtimaan, miten ylläpitää terveyttään.

Panelistit korostivat niin omiin asiakastyön kokemuksiinsa kuin tutkimustuloksiinkin viitaten, että yhtä, kaikille sopivaa työhyvinvointia tukevaa luontolähtöistä menetelmää ei ole. Luontoympäristö työhyvinvoinnin ja työssä suoriutumisen voimavarana -hankkeen tutkimuksissa havaittiin, että mielialan näkökulmasta omaehtoinen ja ohjattu toiminta luonnossa olivat yhtä hyviä. Sen sijaan ohjatussa luontokokemuksessa ajatusten irrottaminen työstä onnistui paremmin kuin itsekseen luonnossa taukoillessa.

Luontolähtöisten palveluiden verkoston tiivistäminen

Verkostoituminen ja hyvien käytäntöjen jakaminen nähtiin tärkeäksi luontolähtöisten palveluiden kehittämisen ja näkyvyyden näkökulmasta. Tunnetuin alan valtakunnallisista organisaatioista on Green Care Finland ry. Se tuo yhteen palveluiden tarjoajia, tutkimus- ja kehittämishankkeita sekä oppilaitoksia, totesi järjestön Etelä-Suomen aluejaoston puheenjohtaja Niina Merivirta. Hänen yrityksensä Alkumaa on erikoistunut hoivatoimintapalveluihin erityislapsille ja -nuorille.

Niina muistutti, että luonto on monin tavoin tärkeä kumppani alan yrittäjille ja palveluiden toteuttajille. Palveluiden toteuttamisen lisäksi palveluiden tarjoajakin pääsee osalliseksi luonnon hyvinvointivaikutuksista. Luonnossa luovuuskin herää ja syntyy uusia ideoita tarjontaan. Paneelin jälkeen osallistujat jakaantuivatkin metsän siimekseen kokemaan erilaisia luontohyvinvointiaktiviteetteja sekä verkostoitumaan.

Kesäkuun terveisin,

Telle Tuominen, matkailupalveluiden tuottamisen lehtori ja koulutusvastaava. Liiketoiminnan, palvelumuotoilun ja tuotteistamisen asiantuntija, Turun ammattikorkeakoulu 

Minna Kivi, toimintaterapeuttiopiskelija, Luonnosta liiketoimintaa ja hyvinvointia -hankkeen projektiassistentti, Green Care -osaaja, Turun ammattikorkeakoulu 

Lisätietoa:

Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö (2022). Politiikkasuositus: Lapsille pitää turvata mahdollisuudet vahvistaa luontosuhdettaan. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (n.d.). Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen. Luonto ja osallisuus.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (n.d.) Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen. HYTE-toimintamallien arviointi.

University of Jyväskylä (n.d.). Luontoympäristö työhyvinvoinnin ja työssä suoriutumisen voimavarana.