Vieraskynä: Voisiko eläinavusteisuutta toteuttaa myös virtuaalitodellisuudessa?

Marjaana Raukola-Lindblom kirjoittaa blogimme vieraskynätekstissä eläinavusteisten menetelmien laajentamisesta virtuaaliympäristöihin. Marjaana on erikoispuheterapeutti ja hänellä on laajaa osaamista hevos- ja koira-avusteisesta toiminnasta.

Tällä hetkellä Marjaana työskentelee Turun yliopistossa ja Skillfull Interaction -yrityksessään tuottaen muun muassa erikoispuheterapiapalveluita ja työnohjausta. Hän toimii myös Eduskunnan Eläinavusteisessa työryhmässä, jonka tarkoituksena on pyrkiä vakiinnuttamaan eläinavusteisen työskentelyn asemaa osana sosiaali- ja terveyspalveluita sekä kasvatus- ja opetustoimea.

Marjaana Raukola-Lindblom: On kiinnostavaa, miten vuorovaikutus voi olla monelle helpompaa eläimen kuin toisen ihmisen kanssa

Eläimen ja ihmisen välinen vuorovaikutushistoria on pitkä ja eläimet tarjoavat edelleen mahdollisuuden vahvaan luontoyhteyden kokemukseen. Eläinten kanssa pysähdymme käsillä olevaan hetkeen, unohdamme menneen ja tulevan, maadoitumme osaksi luontoa.

Eläinavusteisessa toiminnassa eläimet ja ihmiset muodostavat parhaimmillaan keskinäisen molempien hyvinvointia edistävän ilmiön. Ihmisen ja eläimen välisessä kanssakäymisessä aktivoituu esimerkiksi molemminpuolisesti mielihyvähormonien eritys. Eläinavusteisia menetelmiä hyödynnetään yhä enemmän ammattimaisessa ja tavoitteellisessa työskentelyssä sosiaali- ja terveysalalla, kasvatuksessa ja opetuksessa sekä muussa hyvinvoinnin edistämisessä.

Eläinavusteisten menetelmien laajentaminen virtuaaliympäristöihin lisää osallisuutta

Yleensä eläinavusteiseksi toiminnaksi mielletään suoraan eläimen kanssa tapahtuva vuorovaikutus ja toiminta tai esimerkiksi eläimen luonnollisen toiminnan tarkastelu. Entä voisimmeko työskennellä eläinten kanssa siten, että emme olisikaan lähikontaktissa eläimen kanssa?

Tiedetäänhän, että jo eläimen kuvan tai videon katsominen rentouttaa ja kohottaa mielialaa. Mitä jos kuvan tai videon sijaan rakentaisimmekin virtuaaliympäristön, jossa on oikeita eläimiä ja niiden toimintaan pääsisi osalliseksi virtuaalilasien avulla? Toisiko tämä lisää tasavertaisuutta osallisuuteen siten, että myös allergiset henkilöt tai henkilöt, joiden fyysisessä toimintakyvyssä on suuria haasteita, voisivat kokeilla eläinavusteisia menetelmiä?

Virtuaalimateriaalia ja osaamista eläinavusteisista menetelmistä tarvitaan erilaisissa ympäristöissä

Virtuaalilaseihin on mahdollista tuottaa materiaalia, jossa oikeat eläimet oikeissa ympäristöissä luovat puitteet toiminnalle, jota ammattihenkilö voi  hyödyntää asiakkaan kanssa tämän tavoitteiden saavuttamiseksi. Kehitämme parhaillaan yhteistyössä erilaisten käyttäjäryhmien kanssa virtuaalilaseihin materiaalia, jossa eläimet ovat merkityksellisessä asemassa. Ensimmäisten raakamateriaalien kokeileminen on ollut samanaikaisesti toiveikasta, jännittävää ja palkitsevaa.

Tutkimustietoa tämänkaltaisista materiaaleista ja sen avulla työskentelystä ei vielä ole. Myös ammattilaisten ja asiakkaiden kokemukset ovat vasta vähäisiä, joskin lupaavia tilanteen aitouden, läsnäolon ja osallisuuden kokemuksen sekä tunteiden ja motivaation heräämisen osalta. On yllättävää, miten materiaaliamme testanneet ihmiset ovat kokeneet päässeensä yhteyteen virtuaalilaseilla katsottujen eläinten kanssa.

On yllättävää, miten materiaaliamme testanneet ihmiset ovat kokeneet päässeensä yhteyteen virtuaalilaseilla katsottujen eläinten kanssa.

Edellä kuvatun kaltaisen virtuaalimateriaalin tavoitteellinen hyödyntäminen edellyttää ammattihenkilön ymmärrystä eläinavusteisen toiminnan periaatteista mahdollistaen uudenlaisen menetelmän kokeilun turvallisesti. Myös vähemmän tavoitteellinen, tarkoitukseltaan virkistystyyppinen, virtuaalinen eläinmateriaali voisi lisätä yleistä hyvinvointia ja tasavertaisia osallisuuden kokemuksia.

Marjaana Raukola-Lindblom

Turun Yliopisto, yliopisto-opettaja, väitöstutkija

Uudenlaista ajattelua tarvitaan

Niin luontolähtöisissä menetelmissä kuin eläinavusteisessa toiminnassakin tulee Green Care -periaatteiden mukaan varmistua toiminnan esteettömyydestä ja turvallisuudesta sekä varmistua siitä, että toiminnallinen luontokokemus saavutetaan. Niin kuin Marjaana tekstissään kirjoittaa, ovat virtuaaliympäristöt uusi keino turvata tasavertaisesti eläinavusteisten palveluiden mahdollisuus laajoille, niin Luontohoivan kuin Luontovoiman, asiakasryhmille.

Virtuaalisten luontokokemuksien hyvinvointivaikutuksista on jo saatu tutkimustietoa. Vaikka virtuaaliympäristöt eivät täysin korvaa aitoa luontoa, tiedetään virtuaalisten luontokokemusten esimerkiksi vähentävän kivun tunnetta, virkistävän ja rentouttavan. Teknologia myös mahdollistaa yhä enemmän  – esimerkiksi multisensoristen eli moniaististen virtuaaliympäristöjen rakentamisen, jolloin päästään yhä lähemmäs moniaistisia, esimerkiksi eläinavusteisuuteen liittyviä, luontokokemuksia.

Toukokuun terveisin,

Mary-Ann Kaukinen, toimintaterapian lehtori ja koulutusvastaava, Luonnosta liiketoimintaa ja hyvinvointia -hankkeen kuntoutuksen asiantuntija ja Green Care -osaaja, Turun ammattikorkeakoulu  

Minna Kivi, toimintaterapeuttiopiskelija, Luonnosta liiketoimintaa ja hyvinvointia -hankkeen projektiassistentti ja Green Care -osaaja, Turun ammattikorkeakoulu  

Lähteitä: