Siirry sisältöön

Kohtaaminen on se juttu - ratsastusterapiaa ja hevosavusteista oppimista  

Saukkolan tilan terapiahevonen, suomenhevonen Ripe, tervehti kiinnostuneesti Luonnosta liiketoimintaa -työpajasarjan osallistujia. Kuva: Irina Katajisto-Korhonen

Green Care -toiminnassa eläinavusteisuus on yksi luontolähtöisen toiminnan muodoista. Esittelyssä onkin tällä kertaa kaksi erilaista hevosavusteisen toiminnan näkökulmaa. Ratsastusterapiaan pääset tutustumaan tekstissä psykologi Freja Dahl-Lehikoisen toiminnan kautta. Hevosavusteisen oppimisen näkökulmaa avaa Mari Jyrkämä Onnenkide -yrityksestä. 

Luonnonvarakeskus LUKE on myös kesäkuussa julkaissut Policy Brief suosituksen vastuullisesta eläinavusteisuudesta kuntien ja hyvinvointialueiden palveluissa. Suosituksessa nousee esille Luonnosta liiketoimintaa ja työhyvinvointia -hankkeen osallistujienkin toiminnan kehittämisen lomassa heränneitä kysymyksiä.  

Ratsastusterapia ja hevosavusteinen oppiminen pähkinänkuoressa 

  • Eläinavusteista terapiaa voidaan toteuttaa niin fysio-, toiminta- ja puheterapian kuin psykoterapiankin näkökulmasta erilaisten asiakkaiden ja ryhmien kanssa. Terapiatilanteisiin koulutettuja hevosia on hyödynnetty jo pitkään. Suomessa koulutus on alkanut 80-luvulla.  
  • Ratsastusterapia on eläinavusteinen interventio, joka pohjautuu tutkittuun tietoon ja kliiniseen kokemukseen sekä vakiintuneisiin käsitteisiin, koulutuskäytäntöihin- ja vaatimuksiin.  Green Care -toiminnassa ratsastusterapia sijoittuu LuontoHoiva- palveluryhmään. 
  • Equine facilitated learning (EFL) eli hevosavusteisen oppimisen -menetelmässä hevosen kanssa toimitaan ohjatusti oppien erityisesti itsestä ja omasta toiminnasta hyvinvointia tukien. Tämä tapahtuu vuorovaikutuksessa hevosten kanssa. 
  • EFL -menetelmä voi sisältää erilaisia harjoitteita, kuten rentoutusharjoituksia ja hevosen hoitamiseen liittyvää toimintaa. Hevosavusteista oppimista voidaan käyttää sosiaali- ja terveysalalla, opetus- ja kasvatusalalla sekä työyhteisöjen ja johtamisen hyvinvoinnin tukemisessa. Menetelmän potentiaaliset kohderyhmät ovat siis laajat ja menetelmä voi soveltua eri ikäisille.  

Oivalluksia ratsastusterapia Saukkoon tutustuen

Yritysvierailupäivässä lähestymme hevosten laidunta. ”Voitte vaikka keskittyä hevosen hengitykseen ja seurata hetken sitä” Freja Dahl-Lehikoinen ohjeistaa. Terapiahevonen Ripe katselee ratsastusterapiaan tutustuvaa hankejoukkoamme.  Katselemme suomenhevosen suurta päätä. Ison eläimen hengitys on raskas ja rauhallinen, hetki on pysäyttävä. Ripen läsnäolo on kunnioitusta herättävää. Suomenhevosen tarkkaileminen rauhoittaa ja lumoaa.  

Psykoterapian näkökulmasta Freja kertoo ratsastusterapian tavoitteiden olevan hyvin moninaisia. Terapiassa voidaan työskennellä esimerkiksi tunnetaitoihin, toiminnan ohjauksen säätelyyn tai kehoyhteyden vahvistamiseen liittyen. Keskiössä on eläimen, asiakkaan ja terapeutin välinen terapeuttinen vuorovaikutus, joka voi tapahtua niin hevosta taluttaessa, ratsastaessa kuin hoitaessakin.   

Freja on taustaltaan psykologi, jonka ammatillinen matka on kulkenut hiljalleen ratsastusterapian suuntaan ja omaan vastaanoton perustamiseen Saukkolan tilalle. Saukkolan tilalla ympäröivä luonto vuodenaikoineen tuo toimintaan oman luonnollisen raaminsa.  

Eläin osana terapiatilannetta voi vahvistaa sitoutumista ja motivoitumista kuntoutusprosessiin ja lisätä koettua turvallisuuden tunnetta.

Luontoympäristö ja eläinten kanssa toimiminen voivat olla hyvä vaihtoehto perinteiselle vastaanotolle. Toiminnan lomassa keskusteleminen psykologin kanssa voi olla terapiatilanteessa helpompaa kuin perinteisen vastaanoton asetelmassa. Eläin osana terapiatilannetta voi vahvistaa sitoutumista ja motivoitumista kuntoutusprosessiin ja lisätä koettua turvallisuuden tunnetta.  

Freja korostaa eläinavusteisesta terapiasta kertoessaan myös hevosten hyvinvointia ja jaksamista. Eläin ei ole vain väline vaan kumppani, jonka kanssa toimitaan yhteistyössä. Freja on hevosten hyvinvoinnista tarkka ja hevosten tarpeita kunnioittava. Ripekin osaa osoittaa sen, milloin se tarvitsee taukoa ja mitkä ovat rajat.  

Onnenkiteen palveluissa opitaan hevosten kanssa 

Onnenkide sijaitsee Liedossa, vain kivenheiton päässä Turusta, luonnonkauniissa maalaismiljöössä peltojen ja metsän ympäröimänä.  Ensimmäisenä hevosavusteisen oppimisen valmentaja Mari Jyrkämä johdattaa meidät tietysti hevosten luo. Pikku-Ukon, Ica-ponin ja muun hevoslauman jäsenten luonteenpiirteet ja ominaisuudet tulevat tutuiksi.

Mari kuvaa hevosavusteista toimintaansa hevosten kanssa kohtaamiseksi. Onnenkiteessä jokainen kohtaaminen asiakkaan ja hevosten välillä muotoutuu omanlaisekseen, asiakkaan tarpeiden ja tilanteen mukaan.   

Onnenkiteen toiminnassa kohtaat miniatyyrihevonen Pikku-ukon, Birkin, Pullan ja Ica-ponin. Kuva: Minna Kivi

Mari toimii mieluiten yksilöllisesti tai pienten ryhmien kanssa. Toiminnan ytimessä ei ole vain ratsastaminen. Keskeistä on hevosten kanssa vuorovaikutteisesti toimiminen ratsastaessa, hevosta hoitaessa ja havainnoidessa sekä erilaisia harjoituksia hevosen kanssa tehden. Tämän kautta voidaan tutkiskella omaa hyvinvointia tai vaikkapa erilaisia elämäntilanteita ja lisätä itsetuntemusta. Hevosavusteisen oppimisen lomassa voi oppia myös hevosesta eläimenä. Millainen eläin hevonen on ja mikä on hevosille lajinomaista toimintaa? 

Mari on mukana hankkeemme Luonnosta liiketoimintaa -työpajasarjassa omaa yritystoimintaansa kehittäen. Hevosavusteinen oppiminen voisi olla esimerkiksi mainio keino työhyvinvoinnin tueksi tai olla hyvinvointia tukevaa toimintaa sijaishuollon lapsille ja nuorille, jotka ovat hevostoiminnasta kiinnostuneita. Tärkeää on matala kynnys osallistua ja aloittaa.  

Tällä hetkellä pohdinnassa on Onnenkide -yrityksen toiminnan kehittäminen; erilaiset kohderyhmät, yhteistyökumppanit ja toiminnan sisällöt sekä keinot tavoittaa uusia asiakkaita ja vahvistaa oman toiminnan tunnettuutta alueellisesti Turun seudulla. Ideoita pulppuaa ja hevosten kanssa toimimiseen on syvää paloa.  

Luonnonvarakeskuksen suositus eläinavusteisen toiminnan aseman vahvistamiseksi

Eläinavusteiseen toimintaan liittyviin näkökulmiin on otettu kantaa kesäkuussa julkaistussa Luonnonvarakeskuksen suosituksessa Eläinavusteisuus vastuullisesti käyttöön hyvinvointialueiden ja kuntien palveluihin Tarkoituksena on edistää eläinavusteisten palveluiden asemaa ja saatavuutta sekä yhtenäistää toimintaan liittyvien koulutuksien laajuuksia, sisältöjä ja laatukriteerejä valtakunnallisesti. 

Suosituksen sisältö on kiteytetty kolmeen tavoitteeseen:

  • Kansallisissa strategioissa tulee linjata, miten luonto- ja eläinavusteisuuden tarjoama hyvinvointipotentiaali tuodaan osaksi palvelukokonaisuuksia. 
  • Hyvinvointialueilla luonto- ja eläinavusteiset palvelut tulee huomioida hyvinvointialueen strategioissa sekä palvelurakenteessa.
  • Kunnissa luonnon ja eläinten mahdollisuudet hyvinvoinnin ja terveyden edistäjinä on huomioitava hyvinvointikertomuksissa ja -suunnitelmissa sekä palveluiden toteutuksessa. 

Luonnosta liiketoimintaa työpajasarjassakin keskustelua on herättänyt eläinavusteisten toimintamuotojen asema soteuudistuksessa ja muutoksessa hyvinvointialueiksi. Eläinavusteisen toiminnan järjestäjät tuntevat toimintansa erityispiirteet ja mahdollisuudet hyvinvoinnin tukemiseksi, mutta asiakkaiden tavoittaminen ja eläinavusteisen toiminnan toisinaan epäselvä sijoittuminen palvelukokonaisuuksiin haastaa.  

Miten eläinavusteisen toiminnan järjestäjät ja asiakkaat saadaan kohtaamaan? Kenelle markkinointi tulisi suunnata? Miten sanoitamme toimintaamme ja sen tavoitteita ymmärrettävästi? Mitä tapahtuu muutoksessa hyvinvointialueiksi eläinavusteisen toiminnan näkökulmasta?  

Suosituksessa todetaankin, että toimintamuodot tarvitsisivat lisää tunnettuutta erityisesti päättäjien ja viranomaisten keskuudessa, jotta toimintamuotojen erot tunnistettaisiin paremmin ja niitä käytettäisiin enemmän. Lisäksi eläin- ja luontoavusteisuus tulisi sisällyttää osaksi kansallisia hyvinvoinnin ja terveyden strategioita, kuten mielenterveysstrategiaa ja alueellisia strategioita.  

Syyskuun terveisin, 

Minna Kivi, Toimintaterapeuttiopiskelija, Luonnosta liiketoimintaa ja hyvinvointia -hankkeen projektiassistentti ja Green Care -osaaja, Turun ammattikorkeakoulu 

Irina Katajisto-Korhonen, Toimintaterapian lehtori, Luonnosta liiketoimintaa ja hyvinvointia -hankkeen projektipäällikkö, kuntoutuksen asiantuntija ja Green Care -osaaja, Turun ammattikorkeakoulu   

 

Lähteet 

Luonnonvarakeskus Policy Brief 3/2022. Viitattu 20.9.2022. Saatavissa: https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/551965/PolicyBrief_03_2022_fin.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Aro, J. 2003. Hevonen – terapeutti ja työtoveri: Ratsastusterapeutin kokemuksia ratsastusterapiasta. Jyväskylä. 

Vehmasto & Lipponen 2021. Eläinavusteinen psykososiaalinen kuntoutus Viitattu 16.8.2022. Saatavissa osoitteessa: https://www.duodecimlehti.fi/duo16383 

Onnenkide 2022. Viitattu 20.9.2022. Saatavissa: https://www.onnenkide.fi/onnenkide/ 

Ratsastusterapia Saukko 2022. Viitattu 22.8.2022. Saatavissa osoitteessa: //www.ratsastusterapiasaukko.fi/  

 OAMK 2022. Hevosavusteisen oppimisen valmentaja. Viitattu 20.9.2022. Saatavissa: https://www.oamk.fi/fi/koulutus/taydennyskoulutus/hevosavusteisen-oppimisen-valmentaja 

Green Care Finland. 2022. Uutiset. Aloite luontolähtöisten menetelmien valtakunnallisesta käyttöönotosta. Viitattu 22.4.2022. Saatavissa osoitteessa https://www.gcfinland.fi/ajankohtaista/uutiset/Aloite-luontolahtoisten-menetelmien-valtakunnallisesta-kayttoonottamisesta-485.html.